lauantai 3. syyskuuta 2016

Miten pitää asiakkaat tyytyväisenä?

Meitä on moneksi. On ylipirtsakkaa Pirjoa, hyväntuulista Heidiä, kiukkuista Kirsiä sekä vaikeaa Violaa. Miten käyttäytyä niin, että heille kaikille jää hyvä mieli ryhmäliikuntatunnin jälkeen?

Ryhmäliikunnan ohjaaminen voi vaikuttaa helpolta työltä. Eikun hymy pyllyyn, mikrofoni poskelle, volat kaakkoon ja innokkaan ryhmän eteen hyppimään. Tämä ryhmä, joukko erilaisia ihmisiä, ei ole kuitenkaan aina sitä innokkainta sorttia.

Powerbody tunti on alkamassa. Musiikki soi hiljaa taustalla ja seison ovella toivottamassa asiakkaita tervetulleeksi tunnilleni. Osa moikkaa iloisesti ja siirtyy salin puolelle etsimään itselleen omaa paikkaa ja välineitä tuntia varten. Jokunen pysähtyy luokseni. "Mulla kävi viime viikolla pumpissa joku äksidentti ja nilkka on vähän kipeänä. Aattelin vaan ilmoittaa, ettet luule että oon laiska ja siksi en tee kunnolla." Mukava tietää. 25 osallistujasta tuijotan tietenkin vain sinua, ja sätin jälkeenpäin laiskuuttasi. "Moikka, mä oon ollut vähän kipeänä tässä, joten ajattelin tehä ihan varovasti!" Huikkaa henkilö, joka tunnin loputtua on puuskinut 800 kalorin edestä, isommilla painoilla, kuin kukaan kanssaliikkujistaan. Eräs vanhempi nainen, jota en ennen olekaan nähnyt, pyyhältää ohitseni happamana kuin puolukka. Hihkaisen hänen peräänsä iloisen moikkauksen, mutten saa vastakaikua. Huono päivä? Olkoot.
ryhmäliikunta
kuva: http://www.lauttasaarenlady.fi/ryhmaliikunta

Tunti alkaa. Jo alkulämmittelyn aikana muutama takarivin rouva näyttää hämmentyneeltä. "Voi ei, jouduinko jollekin step aerobic tunnille?" näen heidän ilmeistään, kun he yrittävät pysyä musiikin mukana ja steppilaudan päällä. Esittelen ensimmäisen "patterin", eli liikesarjan. Takakyykkyä, pystypunnerrusta ja hauiskääntöä. Liikesarja näyttää saaneen hiljaisen hyväksynnän, ja asiakkaat siirtelevät välineitään valmiiksi. Ensimmäinen patteri alkaa. "Saisko musaa kovemmalle?" huutaa joku salin vasemmalta laidalta. "Eikö me tehty jo tarpeeksi?" puuskuttaa nainen eturivissä ennen viimeistä kierrosta. On sykkeenkohotuksen aika. Esittelen kahden minuutin aikana tehtävät liikkeet. "Tee ite!" huutaa eräs tuttu naama salin keskeltä. Naurahdan kommentille ja huudan mikrofoniin lähtölaskennan sykkeenkohotukselle. Tämän loputtua vanhempi nainen tulee luokseni. "Musiikki on hieman liian kovalla, enkä nää takarivistä peiliä". Jaahas, ensin liian hiljaisella, sitten kovalla ja mitäs menit itse takariviin. Tulit ensimmäisenä saliin. Kommenttini jää kuitenkin vain ajatukseksi. Tunti jatkuu ja nainen, joka ryntäsi happamana saliin, näyttää yhtä vihaiselta kuin tullessaan. Liikunta piristää eikö vain?

Kolme patteria on käyty, sykkeennostot on riehuttu ja on loppuvenyttelyn aika. Kyllä, tanko pitää purkaa omalla paikalla ja palauttaa paikoilleen osissa. Ei auta vaikka sitä vastustaisi jok'ikinen kerta. Sääntö on sääntö. Hapan nainen ei ole sanonut sanaakaan, mutta näyttää siltä, kuin räjähtäisi vihastaan minua, ja koko tuntia kohtaan. Venyttelemme rauhallisen musiikin tahdissa, viemme mattomme pois ja toivotan kaikille erittäin mukavaa viikonloppua ja perjantai-illan jatkoa.
ryhmäliikunta forever
kuva: http://www.foreverjoensuu.fi/ryhmaliikunta

Avaan oven ja pysähdyn ovelle vielä hyvästelemään asiakkaani. Moni kiittää tunnista ja toivottaa minullekin hyvät viikonloput. Osa kehuu liikkeitä, osa musiikkivalintojani. Muutama valittelee, etten ohjaa tarpeeksi. "Sun pitäisi ottaa se keskiviikon bootcamp, en tykkää siitä ohjaajasta!" Hyviä ja positiivisia kommentteja satelee.
On happaman naisen aika poistua ja hän jää päästämään muutaman asiakkaan ohitseen. Hapan nainen pysähtyy luokseni ja hänen ilmeensä kirkastuu.
"Kiitos hei mahtavasta tunnista! Olet kyllä tosi hyvä ohjaaja, alankin käymään sun tunneilla. Olipas kivaa! Nähdään ens viikolla! Ja hyvää viikonloppua!"
Loputkin asiakkaat poistuvat salista ja jään korjaamaan salin siistiin kuntoon. Vaikka tunnin aikana minusta on tuntunut mahdottomalta tehtävältä miellyttää koko porukkaa, olen onnistunut?
Niin ylipirtsakka Pirjo, hyväntuulinen Heidi, kiukkuinen Kirsi kuin myös vaikea Viola, ovat poistuneet kaikki tunnilta hymyt kasvoillaan.
forever
kuva: forever kerava facebook

5 kommenttia :

  1. Elävä teksti! Ryhmäliikuntatunneilla itsekin satunnaisesti käyvänä pystyn tuntemaan kuvailemasi tunnin fiiliksen ja kuvittelemaan kaikki Pirjot, Heidit, Kirsit ja Violat. Ohjaajilla on todellakin haastetta saada kaikki osallistujat hyvälle tuulelle ja nauttimaan liikunnasta. Kaikkia ei aina voi miellyttää, mutta yrittää täytyy. Syy happamuudelle voi olla jossain muualla kuin ryhmäliikuntatunnilla. Happaman asiakkaan kenties purettua kiukkuaan liikuntaan on kiva kuulla, että jälkikäteen kuitenkin hymyillään ja kiitetään. Pidä yllä iloinen asenne! :)

    VastaaPoista
  2. Hei Rosa!

    Asiakaspalvelutyössä tosiaan tapaa monenlaisia ihmisiä ääripäästä toiseen! Voin kuvitella miten vaikeaa on luoda liikuntatunti isolle joukolle ihmisiä, joista jokaisella on kuitenkin omat odotuksensa ja toiveensa tunnin sisällöstä ja ohjauksesta. Ryhmäliikuntatunnilla ohjaajalla on suuri vastuu asiakastyytyväisyydestä, hän on kuitenkin tässä tapauksessa lähes ainoa tekijä, joka vaikuttaa asiakkaan kokemukseen (lisäksi tietysti mm. tilan viihtyvyys, hinta ja välineet, mutta uskoisin niiden olevan paljon pienemmässä osassa). Ohjaaja on oikeastaan tavallaan se "tuote" tai "palvelu", josta asiakas maksaa ryhmäliikuntatunneilla. Itsellänikin on aina ollut se oma suosikki ohjaaja, jonka tunneille tähtäsin.

    Positiivisesta palautteesta saa varmasti virtaa seuraavaa tuntia varten, jossa taas omanlaisensa joukko odottaa juuri heille sopivaa tuntia. Joskus joukossa on vaikeita asiakkaita, kuten kokemuksesi "happamasta naisesta". Vaikeiden asiakkaiden miellyttäminen voi olla välillä todella haastavaa. Positiivisella asenteella kuitenkin usein lopussa kiitos seisoo, kuten tässäkin tapauksessa! Hienoa!

    VastaaPoista
  3. En ole pitkään aikaan käynyt ryhmäliikuntatunneilla, mutta silloin kun kävin, en törmännyt kuvailemaasi käytökseen. Minusta on positiivista, että ihmiset uskaltavat avata suunsa ja kertoa mielipiteensä kun se niin monelle suomalaiselle tuntuu olevan vaikeaa. Asiattomat kommentit ja valitukset koskien asioita, joihin ohjaaja ei pysty vaikuttamaan, voisi tietenkin pitää omana tietonaan. Henkilökohtaisesti pidän ohjaajista, jotka näyttävät liikkeet selkeästi ja tsemppaavat, olematta kuitenkaan tekopirteitä. Tämä on kuitenkin makuasia ja koen, että kaikkien tulisi pitää mielessä, ettei ohjaaja voi miellyttää kaikkia. Mitä tulee happamaan naiseen, niin hänellä saattoi vain olla sellainen perusilme. Itse ”kärsin” siitä, että näytän vihaiselta kun naamani on peruslukemilla. On tietenkin myös mahdollista, että ohjaamasi tunti sai naisen huomattavasti paremmalle tuulelle!:)

    -Amanda Grundman

    VastaaPoista
  4. Hei Hanna!

    Kiitos kommentistasi! Olet aivan oikeassa, ja hyvähän se on purkaa liikunnan kautta huonoa oloa tai vaikkapa paineita pitkästä työpäivästä.

    Moikka Outi!

    Kiitos kommentistasi! Juurikin näin! Yleensä perusasiakaspalvelutehtävissä käsittelemme kuitenkin vain yhtä asiakasta kerrallaan. Niin voimme hieman katsoa tilannetta ja kyseistä ihmistä, ja toimia sen mukaan, mutta ryhmäliikuntatunnilla sama pitäisi tehtä noin 15-30 ihmisen kanssa samaan aikaan. Kaikki kun eivät myöskään ole samantasoisia, niin kiirettä tunnilla pitää monen asian kanssa. Positiivisella asenteella usein lopussa kiitos seisoo! - Aivan! Hyvin sanottu! Tämä meidän kaikkien tulisi muistaa kaikissa asiakaspalvelutehtävissä.

    Moi Amanda!

    Kiitos kommentistasi! Kyllä, mielipiteen kertominen on hyvä asia, siitä en todellakaan väitä vastaan! Siitä ohjaajakin voi oppia tekemään ensi kerralla jotain ehkä toisin. Ja kyllä, olet varmaan oikeassa happamamasta naisesta. Ehkä se olikin vain hänen perusilmeensä. Se vaan pistää erittäin hyvin silmään hymyilevästä joukosta. Mutta paha omaa perusilmettään on lähteä muuttamaankaan. Toivottavasti tästä "kärsivät" muutkin ihmiset kertovat mielipiteensä edes tunnin jälkeen, ajatuksia kun on niin vaikea lähteä lukemaan. :)

    VastaaPoista
  5. Moikka Rosa!

    Ensinnäkin tosi hyvä blogiteksti ja mielenkiintoinen! Itsekkin ryhmäliikuntatunneilla satunnaiseti käyneenä olen välillä miettinyt miten ohjaaja jaksaa vetää jokaisen tunnin hymyssä suin ja energisenä loppuun asti. Kaikkia on kuitenkin mahdoton miellyttää samaan aikaan ja jokainen ryhmäliikuntatunti on täynnä erilaisia ihmisiä. On varmasti hienoa, jos saa lopulta hymyn jokaisen tunnilta poistuvan asiakkaan huulille, silloin ohjaajan tavoite on saavutettu. Kerroit tekstissäsi, että jokunen asiakas aina kertoo että on ollut kipeänä tai selittelee vähän siihen malliin että ei pysty tekemään kaikkia liikkeitä. Se on mielestäni mielenkiintoinen tapa, nimittäin varmasti joka tunnin aluksi joku käy kertomasta siitä ryhmäliikuntaohjaajalle, ettei vain ohjaaja juuri ajattelisi asiakkaan olevan muuten vain "laiska".

    Sinulla on hyvä asenne ryhmäliikunnan ohjaamiseen, sillä kun ajattelen niin kyllä se luo hyvän fiiliksen tunnilla kun ohjaaja on energiaa täynnä ja kannustaa, sillä kukapa menisi naama mutrulla olevan ohjaajan tunnille toista kertaa. :D

    -Jenna.J

    VastaaPoista